Ostin kirpputorilta sellaisen muovikrääsäarkun ja ajattelin, että tuosta saisi tuunattua kapioarkun, vaan kuinkas sitten kävikään, kun aloin työstää arkkua. Arkun sisällä olevan muovihökötyksen sain suht helposti irrotettua, mutta sitten piti irrotella kaikki ylimääräiset ulokkeet ja siinä sitä olikin hommaa. Siinä hötäkässä arkusta lohkesi muutama sirpale ulkolaidalta ja ajattelin, että sinä se sitten oli, se kapioarkku. No, hetken tuumittuani ajattelin kuitenkin kokeilla, josko arkkua saisi edes joltiseenkin kuntoon ja liimailin yhden isomman irtokappaleen, pistin kaksipuoleista teippiä, pahvinpalaa ym. Kuivattelin, maalasin, lakkasin.  Maalasin uudelleen, lakkasin uudelleen ja lisäsin koristemaalauksiksi palat servetistä. Pikku hiljaa arkku alkoi näyttää ihan siedettävältä, ainakin ulkopuolelta, sisäpuoleen en ole ihan tyytyväinen.
 
No, johan arkulla on ikääkin, vuonna 1775 Topias Aaretinpoika sen teki morsiamelleen. Nyt se on Kotokallion Akviliinalla, joka on Topiaan tyttären tyttären tytär. Kun Akviliinan vanhin tytär kasvaa siihen ikään, että alkaa kerätä kapioitaan, niin periytyy se hänelle.