Kesken Pikku Hovimäen remonttihommia tupsahti kartanon maille neiti Odette Osipof mukanaan Agfaanin vinttikoiransa Babs. Siinä, missä kartanon väki on täydessä työn touhussa viettää Odette-neiti laiskanpäiviä nauttien suven suloisuudesta kartanon parvekekuistilla varjellen kuitenkin maidonvalkeaa hipiäänsä liialta auringonpaahteelta.
Syy siihen, että Odette muutenkin viettää keskipäivän aikaan paljon aikaa parvekkeella tai läheisessä puistikossa käyskennellen on pikkuneiti Adele Von Rosengård. Odette ei nimittäin ole lainkaan musikaalinen.
Pikkuneiti Adele puolestaan on musikaalinen. Adele on vasta viisivuotias, mutta pienestä iästään huolimatta jo hyvässä vauhdissa matkalla maailman estradeille. Erityisen kiinnostunut Adele on kiinnostunut sellonsoitosta. Vaikka Odette-neiti ei oikein ymmärräkään Adelen soitannollisia taipumuksia olisi Babs-koira innolla mukana. Aina, kun Adele aloittaa Babs istuutuu häntä vastapäätä, kohottaa kuonon kohden kattoa ja alkaa ulista soiton tahtiin. Valitettavasti Babsin lauluääni ei sovi Adelen soitonopettajan konseptiin ja Babs häädetään salista auttamattomasti muualle.
Björkenheim-Sommarlundit ovat muutenkin hyvin musikaalisia. Salin seiniä koristavat paitsi vanhojen taiteilijoiden maalaukset ja esi-isien kuvat, myös maalaus yhdestä mestarillisesta säveltäjästä Ludvig Von Beethowenista, jota ainakin vanha rouva Rosengård suuresti ihailee.