Äiti äiti! Huusi Annastiina katsoessaan eräänä päivänä ulos ikkunasta. Tulee vieraita. - Huis, pois ikkunasta. Ei saa tuijottaa. Äiti sanoi ja vilkaisi itsekin ulos, että kukas se sieltä tulee. No, Anttuunahan se, Akviliinan toiseksi nuorin sisko, joka yllättäen pistäytyi tyttärensä kanssa. Siinä sitten halailtiin ja lapset katselivat hetken toisiaan, kunnes juoksivat leikkeihinsä. Kyllä olikin Akviliinalla ja Anttuunalla paljon juteltavaa, sillä edellisestä tapaamisesta oli jo vuoden päivät.

Aikansa ympärilleen katseltuaan Anttuuna löysi säkillisen vanhoja vaatteita ja hetken Akviliinan kanssa neuvoteltuaan hän leikkasi vaatteet suikaleiksi. Annastiinakin tuli siihen Henriikka-serkkunsa kanssa ja sitä mukaan, kun Anttuuna leikkasi, tytöt kerivät. Ei aikaakaan, kun lattialla oli melkoinen keräkasa. Sitten Anttuuna pystytytti Aaretilla vanhat kangaspuut ja alkoi pujotella loimia puihin. Siinä sitä olikin hommaa, mutta kyllähän se lopulta sekin homma valmiiksi saatiin, Silloinkos se vasta lysti alkoi, eli matonkudonta. Anttuuna louskutti puita ja vähän sai Annastiinakin ja Henriikkakin kokeilla, mutta kaksoset pelästyivät ensi paukutusta niin, että menivät äidin helmoihin kummastelemaan.