Joulun jälkeen oli Kotokalliossa aika homma siivota kaikki lattialle varisseet joulukuusen neulaset pois, mutta hyvinhän se homma sujui., kun Annastiinakin auttoi. Kaksospojat vain ovat vielä niin pieniä, että taitavat olla enempi tiellä kuin avuksi, mutta kova oli into ja hihkuminen kaksosillakin päällä, kun isä kantoi kuusenrankaa ulos. Pyhämattokin vaihdettiin arkisempaan ja niin oli pyhät menneet.

Joulun jälkeen sattui Kotokalliossa jotain odottamatonta. Oven taakse tuli iltasella vinkumaan takkuinen ja nälkäinen koiraparka. Annastiinan kävi koiraa kovasti sääli ja pyysi, että otetaan koira meille. Isäntä katseli vähän alta kulmiensa ryvettynyttä koiraa, mutta heltyi sitten tämän ruskeiden silmien katseesta ja sanoi, että saapihan tuolle vähän ruoantähteitä antaa ja viltin katsoa, minkä päällä voi eteisessä yöpyä. Aamun tullen koiran verrytellessä jäseniään katseli Kotokallion väki sitä ja mietti, mitä  tälle nyt pitäisi sitten tehdä, ajaa ulos pakkaseen, vai! Isäntä päätti vähän kysellä kylällä, mutta ei kukaan tunnistanut eikä omakseen tunnustanut. Lopulta isäntä päätti, että koira saa jäädä taloon. Annastiina nimesi koiran heti Turreksi ja päätti pestä sen. Sillä siunaamalla laitettiin sauna lämpiämään ja lunta pataan sulamaan. Kun vesi oli kuumennut niin ei, kun koira saunaan ja suopaa turkkiin ja niin koirasta tuli uusi ja siivo, varsinkin kun karvat oli vielä harjattu vanhalla siankarvarukkasella.

Hii hii! Haa! Huusivat kaksoset, eikä Turre tuntunut olevan millänsäkään, kun pikku-Toivo näytti luulevan tätä hevoseksi. Isä kuitenkin toppuutteli poikaansa ja sanoi, että ei koiran selkä taida sitä kestää, jos sen päällä kovasti pompitaan, ja Touko-veli puolestaan ajattelikin, että palloa olisi kiva kaverin kanssa heitellä.