2137606.jpg

Eräänä päivänä Ainukkaan ilmestyi outo kulkija. Ei ollut täkäläisiä. Kummeksuen katsoi väki kulkijaa. Oli jo ilta ja kulkija mietti, mihin päänsä kallistaisi, meni sitten kolkuttelemaan Kotokallion ovelle ja kysäisi ovensuusta saisiko kulkija talossa yösijaa. - Jaa, no kukas kulkija sie sitten oot. Isäntä kysyi. Tuolta minä olen - Puuperosta, Roope Hottervantti. - Ja millähän asioilla sitä sitten liikutaan? Isäntä kysyi. - No, se on tämä kulkeminen minulla noin niin kuin veressä ja äidin maidossa saatu. Teen työtä siellä missä annetaan ja jatkan matkaa, kun aika koittaa. - Jaahas! Myhäili isäntä. - Että sellaista väkeä. No, kyllähän tuolla saunan puolella tilaa on yks kulkumies majoittaa. On nyt lämminkin siellä nukkua, kun juuri lämmitettiin ja saunottiin. - Käyhän pöytään. Isäntä sitten kehoitti. Emäntä kahvit laittaa ennen kuin nukkumaan mennään.

Ja niin Roope Hottervantti Puuperosta jäi Kotokallioon yöksi. Aamun tultua, kun hän oli saanut aamiaista kysyi hän, tietäisikö isäntä mitään paikkaa, mistä voisi saada jotain työtä. - Mitäs työtä Roope ossaa? - No, olen minä kaikenlaista tehnyt, yhtä ja toista. Roope sanoi. - No, tuolla olisi tuo Runola jonkin matkan päässä. Siellä olisi remonttimiestä tarvis. Kotokallion isäntä sanoi. Ei aikaakaan, kun Roope oli jo Hemminki Ala-Katteluksen puheilla. No, mikäs siinä. Kyllä täällä tekemistä riittää, jos työ maittaa. Hemminki sanoi. Ja ei aikaakaan, kun Runolan alakerta sai tapetit ja vähän muutakin siinä sivussa. - Sinähän ripeä kaveri olet. Hemminki sanoi. - Ajattelitkos pitkäksikin aikaa jäädä? - No, katsotaan nyt. Roope sanoi. - Katsotaan.

2137607.jpg

Runolan olohuoneen ja keittiön lattian laitto sujui joutuisasti ja siinä sivussa tuli tapetitkin laitettua, kiitos Roope Hottervantin.

(Huom. keittiön hella oli kuvauksen ajan lainassa Kotokalliosta)