Kuulehan Aada! Tilda sanoi juodessaan aamukahvia rapeiden ja mehevien croissantien kera pienessä ranskalaisessa maalaistalossa.  Näin viime yönä unta, että nukuin keskellä ruusuja ja tunsin aivan, kuinka ne tuoksuivat. - Mitähän se mahtaa tietää? - Ei mitään. Tiedät kyllä Tilda, että unet hyvin harvoin, jos koskaan merkitsevät yhtään mitään. Aada sanoi. - Mutta unista puhuen, kyllä minäkin näin unta. Olin keskellä pulloja ja purtiloita ja kaikkialla ympärilläni leijui hämähäkin verkkoja. Hyi olkoon. En mitään niin inhoa kuin hämähäkin verkkoja. - Niinpä! Tilda sanoi ja otti vielä yhden croissantin. - Ja nyt, Tilda-siskoseni. Aada sanoi nousten pöydästä. Olet kai valmis. Meillä on paljon tehtävää, jos aiomme ehtiä ajoissa. Onneksi tämä matkustelu kohta loppuu, ja pääsemme rakkaaseen Ainukkaan. Tilda sanoi. - Niinpä niin, siskoseni. Niinpä niin. Aada sanoi. Oma maa mansikka, muu maa mustikka, niinhän sitä sanotaan. Omasta puolestani olen kyllä sitä mieltä, että hyviä ne ovat molemmat, mutta aika aikaansa kutakin ja niine hyvineen hän kiiruhti sisarensa kanssa pakkaamaan kapsakkejään.