Oi! kyllä on ihana olla jälleen kotona. Kyllä se niin on, koti on aina koti ja oma maa mansikalta maistuu. Huokaisi Tilda nähdessään rakkaan Runolan pitkän Euroopan-kiertueen jälkeen.  Hyvin nukutun yön jälkeen, ja kun kasvotkin oli pesty raikkaalla lähdevedellä, oli olo mitä virkein, eikä enää olllenkaan niin latistunut, kuin ensi alkuun matkan jälkeen tuntui.

Aadalle puolestaan tuli kiire kantaa maalit ja pensselit sun muut tilpehöörit ullakolle. Ateljee on vielä kovasti kesken, mutta  maalausteline vain pystyyn, niin kyllä se siitä lähtee. Hmm! Mitähän tähän tekisi. Taitaa Aada tällä hetkellä tuntea tyhjän kankaan syndroomaa.

---

Pikkuruisen maalaustelineen ja kangaspohjan löysin Suomalaisesta kirjakaupasta.